Kettuja juttuja

Tiistaina opimmen paljon uutta maailmasta, kun Minttu piirsi meille Euroopan (ja vähän Afrikankin) kartan.

Oma suosikkini on ehdottomasti Italian Chile.

Sitten menin käymään töissä ja pyysin päästä aikaisin kotiin, koska tekemistä riitti…

Jep. Mulla on joidenkin asioiden suhteen maailman surkein itsekuri. Sain kuitenki loppujen lopuksi lähes kaiken tehtyä, tärkeimmän, eli koulutehtävän luonnollisesti tottakai viimeisenä.

Tänään hörpittiin taas koulussa viinejä. Huomaa, ettei oo pitkään aikaan juonu, kun meinaa jo pelkät maistiaiset nousta päähän.

Tein siis illemmalla safkaa ja meidän kokit toi viinin, hyveä oli molemmat, kuin myös jälkkäriksi tehty tyrnivaahto, vaikka nyt itse sanonkin.

Nyt on masut täynnä ja kaikki hyvin, paitsi että toinen ”viinipullo” olikin mehua. Vielä ehtis alkoon…

No, ehkä ei tällä kertaa.

Kategoria: Yleinen.

Nää on taas näitä aamuja.

Välillä ei vaan millään huvittais nousta sängystä. Miksi ravintola-alan koulu edes tapahtuu aamulla, kun lähes kaikki ravintola-alan duunit tapahtuu illalla? Jos oletetaan, että sellaiseen kouluun hakeutuu iltavirkkuja ihmisiä, koska ne ei halua tehdä kaheksasta neljään -duunia, niin yritä siinä nyt sitten niille opettaa jotain klo 8 aamulla. Tänäänkin piti vasta kymmeneks kouluun ja silti olin myöhässä.

Ei siinä mitään, koulun jälkeen kävin hammaslääkärissä taas paikattavana ja sen jälkeen Halpa-Hallissa vähän shoppailemassa. Jos on yksi asia, missä edustan sukupuoltani vallan mallikkaasti, on se syksyinen kynttiläinnostus.

Toi hupparin kuva esittää sitte kettua, mutta levis ihan tähden näköseks (kyllä, omistan ylihintaisen hipsterimerkkivaatteen).

Mites teidän maanantai?

Kategoria: Yleinen.

Syksyisin ihmiset alkavat uusia asioita, niin olen huomannut. Koulut alkavat silloin, monet kurssit alkavat, ja minunkaltaiseni vilukissat(ketut) alkavat taas juomaan teetä ja käyttämään villapaitoja.

Villapaitojen kulutuksen lisäksi nyt syksyllä aloitan monta muutakin asiaa. Aloitan tämän blogin, kun edellinen, http://ketunpaivakirja.vuodatus.net/ vähän niinkun jäi. Ilmeisesti ei taida enää edes toimia. Voisi sanoa, että tämä tulee olemaan vähän erilainen.

Aloitin myös uudella luokalla, vanhassa koulussa tosin. Peruskoulupohajisten kolmosten kanssa, koska yo-pohjaiset tarjoilijat on niin uhanalainen laji, ettei niille viime vuonna ollut omaa linjaa. Luokka on ihan jees, mutta voin kyllä sanoa suoraan, että en tunne kuuluvani joukkoon. Mutta eiköhän tuota vuoden verran jaksa, varsinkin kun Minttu ja Heini tulivat samalle luokalle. Silloin tällöin me piristetään harmaata kouluarkea erilaisilla teemapäivillä.

Mintulla on muutes pitkät hiukset.

Aloitan viikon päästä salsatunnit Johannan kanssa, ja toivon tosiaan, että päästään useammin kuin sen muutaman kertaa paikalle. Aika on totaalisen perseestä, nimittäin perjantai-iltaisin. Just sillon kun mun kuuluis olla töissä, ja Johannan menossa kotia viikonlopuksi. Mutta kurssi oli halvin mitä löytyi, ja vaikka päästäisiin vaan joka kolmas viikko paikalle, niin tulis silti halvemmaksi per tunti, ku mikään muu.

Aloitin myös keräämään elämän varrella kanootista tippuneita muumeja takaisin. Itse en niitä meinannut millään löytää, niin piti kysyä apua. Luulen, että ne vielä löytyy kaikki.

Vielä voisin kertoa, jos jaksatte, kirjasta, jonka lainasin kirjastosta. Kirjan nimi on Ajan suunta (kirj. Martin Amis), mutta se ei nimestään huolimatta ole sitä perinteistä kvantti-kosmologia-tiede-höttöä mitä yleensä luen, vaan ihan oikea romaani. Se alkaa päähenkilön, Tod Friendlyn, kuolemalla. Sen sijaan, että kaikki loppuisi siihen, Todin pään sisään asettunut kertoja alkaa tarkkailla Todin elämää kuolemasta takaisin syntymään päin. Kaikki tapahtuu takaperin. K a i k k i. Jopa vessassa käynti. Miettikää sitä. Vaikka kirja kertoo vain elämäntarinan väärinpäin, pistää se miettimään asioita. Kertoja muun muassa Todin nuortuessa ihmettelee, miksei Tod ole kiitollinen siitä, että joka paikkaa ei enää kolota, niin kuin kolotti vielä edellisvuonna.

Ei muuta tällä erää. Palaillaan.

Kategoria: Yleinen.