Kettuja juttuja

Nykyään en syö aamupalaa. Kerrankin kun olin ajoissa hereillä, erehdyin mahalleni tarjoamaan puoli kipollista puuroa.

Hassua sekin miten moni asia on tottumuksesta kiinni. Normaaliahan on se, jos kahvi pistää mahan sekaisin, mutta meikäläisen mahaa se vain rauhoittaa.

Viime viikolla alkoi uusi jakso koulussa. Piti vielä maanantaiaamuna käydä tietokoneen kautta tarkistamassa mihin pitää mennä, koska sunnuntaina en uutta työjärjestystä netissä nähnyt. Alkuun katoin että hyi kun on pitkiä päiviä, mutta sitten tapahtui jotain jännää.

Nyt jää siis viis-kuus viikkoa ainaki koululta aikaa kaikelle muulle, kuten töille, kuntosalille, lukemiselle ja kavereille. Mulla on miljoonatuhat kaveria ainaki, joita en oo nähny pitkään aikaan. Huudelkaa ihmiset mulle niin tehään jotain :<

Takas kouluun. Tunnilla puhuttiin jotain paloittelemisesta, ja näin paljo jaksoin keskittyä:

On se nyt lähestulkoon asiaa. Onhan?

Vielä yks asia, joka tuli mieleeni tossa eilen, ja taas tänään, ja joskus aiemminkin.

…hemmetti ihmiset raiskakko sitä ovikelloa, siitä kärsii paitsi se sun kaveris, myös sen naapurit :D

Varsinki jos asuu huonosti äänieristetyssä pienessä puukerrostalossa.

That’s all folks!

Kategoria: Yleinen.